17. Ainutlaatuinen ystäväni

Mietittekö koskaan mitä hevosenne ajattelevat, kuinka ne ajattelevat tai miten ne kommunikoivat toisillensa? Hevoset herättävät minussa paljon kiinnostusta ja ennen kaikkea,  kysymyksiä. Hevoset ovat hyvin terapeuttisia eläimiä.
Kerran katsoin TV:stä ohjelman, jossa vanhuksia oli sairaalassa ja heidän luokse tuotiin pieni shetlanninponi. Vanhukset saivat silittää ponia. Vanhukset olivat paljon iloisempia nähdessään tämän pienen ponin. Ohjelmassakin sanottiin hevosten ja ponien olevan hyvin terapeuttisia eläimiä.

Minulla on oma poni Sunny. Sunny on opettanut minulle paljon ja on Sunnyn kanssa käyty vastoinkäymisiäkin. On yritetty nostaa laukkaa, ilman tulosta. On onnistuttu "tempuissa".  Mutta eniten olen oppinut lukemaan Sunnya ja ymmärtämään hevosia ja poneja. Hevosta pitää osata lukea ja ymmärtää, jos haluaa päästä täydellisyyteen. Pitää osata olla yhtä hevosen kanssa. Pitää ajatella kuin hevonen.
Hevosta pitää ymmärtää ja sille pitää antaa aikaa ja armoa, eikä ainoastaaan huutaa ja moittia. Hevosen kanssa ei aina voi tulla toimeen, eikä onnistua, mutta aina pitää yrittää ja jatkamalla yrittämistä, voi onnistua. On väärin vain moittia ja aliarvostaa hevosta. Jos hevonen ei anna teille mitä haluat, kuuntele sitä, ajattele kuin hevonen itse ja anna sille se mitä se haluaa. Eli armoa.
Hevosten kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä, armoa ja kestävyyttä. Pitää tuntea kuin hevonen.
Älkää siis aliarvioiko hevosia.

Tykkään puuhastella Sunnyn kanssa maasta käsin. Saatan tehdä pelkkiä talutusharjoituksia. Yleensä yritän opetta Sunnylle yksinkertaisia "temppuja". Joskus laitan maapuomeja ja taluttelen Sunnya niiden yli. Työskentelen Sunnyn kanssa joko, joka toinen päivä tai sitten vain viikonloppuisin. Suunnitelma muutoksia voi tulla usein. Teen kalenterin jossa lukee mitä ja milloin tehdään Sunnyn kanssa.
Inspiraation tähän postaukseen sain kirjasta jota tällä hetkellä luen. Kirjan nimi on -omalaatuinen ystäväni- suosittelen lukemaan. Itse tykkään tästä kirjasta todella paljon. Kirjassa kerrotaan vanhasta, laihasta ruunasta, jonka kirjan kirjoittaja (Anna-Kaisa Pitkänen) työskentelee hevosensa kanssa paljon maasta käsin. Pitkänen menee hevosensa kanssa usein maneesiin maasta käsin työskentelemään.

HEVOSET ja PONIT eivät ole vain eläimiä, vaan ne ovat ystäviä. Minulle NE ovat hyvin rakkaita ystäviä. NIILLE voi purkaa surut ja murheet, vaikkeivat ne niitä ymmärräkkään. NIILLE voi kertoa kaikista salaisimmat salaisuudet, eivätkä ne paljasta niitä. NE, Ponit ja Hevoset ovat polkuni onnellisuuteen. NÄMÄ voivat auttaa piristymään, ainakin minut. HE eivät tuota pahaa mieltä moittimalla tai yksin jättämällä.
HEVOSYSTÄVÄNI antavat minulle mahdollisuuden iloon ja onneen.

-Amanda-